tosiystävyys kestää, vaikka välissä olisi valtameri

Mä olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, ketkä todella on mulle oikeita ystäviä: uskollisia ja mun luottamuksen arvoisia. Valitettavasti oon tullut siihen tulokseen, että oon ollut tosi väärässä muutaman "kaverin" kohdalla.
Kerroin edellisessä postauksessa mun ja Nikon erosta ja siitä, miten mua huolestuttaa yhteisten kavereiden suhtautuvan asiaan. No, nyt se on selvinnyt oikeasti- ne kaikki käänsi mulle selkänsä. Sunnuntaina Niko laittoi mulle viestiä, että "ainiin arvaa mitä? kukaan ei halua olla tekemisissä sun kanssa koska oot kohdellu mua huonosti." Kiva. Ihmettelin, että tieto tulee Nikon kautta, joten päätin ottaa asiasta selvää. Yritin soittaa kavereille, mutta kukaan ei vastannut. Yritin laittaa WhatsApp-viestiä yhteisille kavereille, mutta Samppaa lukuunottamatta kukaan ei vastannut. Ja mitä vastasi Samppa?
"Jännä miten teiän asiat vaikuttaa niin moniin. Oon kuullu et oot käyttäytyny Nikoa kohtaan lapsellisesti, minkä takia yrität tahallaan ärsyttää sitä? Kenelläkään ei oo mitään sua vastaan jos voisit käyttäytyy niinku ihmiset käyttäytyy. Eiks voi ees yrittää käyttäytyy ihmisiks?" 
Tässä kohtaa teki mieli heittää puhelin seinään. Samalla mua myös nauratti. Tää urpo saarnaa siitä, miten mun täytyisi käyttäytyä aikuisemmin, ja samaan aikaan itse ei halua edes keskustella asioita selväksi :D Noloa. Huomaa myös, miten paljon Niko on valehdellut kavereilleen. Yhtä (oikeasti supertyperää) ärsytysmielessä laitettua viestiä lukuunottamatta en koe käyttäytyneeni mitenkään lapsellisesti - päin vastoin. Yhteinen kaveri kertoi, miten Niko oli viikonloppuna baarissa huudellut miten "hirvee huora" ja "lortto" mä olen. Kamalan kiva :) Ihanaa, että löytyy tälläisiä mukavia ihmisiä. Mutta nyt mä ainakin tiedän, kenet haluan elämääni ja kenet en. Vanhat kaverit Vantaan-suunnalta saavat nyt jäädä - jos ne kaikki uskoo sen, mitä Niko sanoo kysymättä mun mielipidettä asiaan ja hylkää mut valheiden takia....... En ole niiden arvoinen.

Onneksi on kuitenkin myös uskollisia ystäviä.
Kun mä olin 16, mä seurustelin Lauri-nimisen pojan kanssa. Juttu päättyi silloin vuonna 2009 siihen, kun Lauri lähti Amerikkaan vaihtoon. Vuosi sen piti siellä vain olla, mutta Ameriikoissahan se edelleen on :)
Eron jälkeen oltiin kolme vuotta puhumatta. Vuoden 2012 kesällä päädyttiin juttelemaan Facebookissa, ja... ystävyys alkoi. Ei pidetä yhteyttä mitenkään säännöllisesti, mutta aina kun jutellaan Facebookissa, tuntuu kuin oltais viimeksi eilen juteltu. Tän vuoden tammikuussa Lauri tuli käymään Suomessa ja mun luona - eikä mikään ollut muuttunut.
Sunnuntaina juteltiin Skypessä piiiiitkästä aikaa, ja oli ihana kuulla sen ääntä ja seurata kasvoja webbikameran välityksellä. Oli mahtavaa nähdä sen purskahtavan nauruun tai kohottavan kulmiaan hämmästyneenä. Tuli kamala ikävä. Onneksi Lauri tulee Suomeen jouluksi - ja joulukuun 16.päivä se tulee mun luokse kylään ja lähdetään juhlimaan :) En malta odottaa!

...Tosin Laurin kanssa jutustelujen jälkeen alkaa vanha suola janottaa (ei hyvä!), mutta tästä aiheesta  lisää myöhemmin.
Nyt lähden tutorpikkujouluihin maistelemaan vähän terästettyä glögiä ja laulamaan joululauluja, hyvää keskiviikkoa kaikille! :)

-Marjo

PS. Kuuntele TÄSTÄ tämän hetken lempibiisi: Mari Rantasila - Näkemiin rakkaani. Niin kaunis.

Näkemiin rakkaani maailman tuuliin

rakkaani näkemiin ethän lennä uniini.

Hautaan sinut muistojen metsiin ja peitän tähtisumuihin

kun sinä astut läpi vuosisatojen.

Piirrä nimes vuorenhuippuihin ja

kerron muuttolinnuille enkä viereltäni löydä sinua.