Tutkiva journalismi on parasta

Rakastan mun (tulevaa) työtä! Jos eilen kirjoitti turhautunut tyttö, niin nyt täällä postaa pätevä ja innostunut toimittajanalku!
Käytiin tänään YLE urheilun toimituksessa vierailulla parin luokkakaverin kanssa. Oli ihan törkeen siistiä! Mun haave on siis urheilutoimittajuus, joten.... toi oli vaan niin huippua! :) Oli supersiistiä päästä kiertämään toimitusta ympäri, tsekkailemaan TV:stä tuttuja naamoja, seisomaan selostajien pöytien ääreen... Tosi jees!

Tulevia urheilutoimittajia? Toivotaan! Itse olen kuvassa toisena vasemmalta :)

Tänään myös jatkettiin kahden koulukaverin kanssa meidän aistireportaasin tekoa. Tutkiva journalismi on parasta. Kirjoitetaan siis koulun lehteen reportaasi, jossa kokeillaan miltä yhden aistin menettäminen tuntuu. Kuten edellisessä postauksessa hieman kerroinkin, meillä on tällä viikolla ollut näitä erilaisia kokeiluja. Tiistaina käytiin kokeilemassa maalipalloa (sokeille tarkoitettu pallopeli), eilen käytiin kuurojen opistossa "opiskelemassa" viittomakielellä ja tänään sokkosyötiin. Oli jännittävää syödä silmät sidottuna! Kaverin isä oli valmistanut meille erilaisia käsin syötäviä herkkuja: aurinkokuivattu tomaatti-basilikarullia, herkkusienirullia, sushia, pinaattikolmioita ja jälkkäriksi kreemileivos, missä oli myös ananasta, mansikoita ja viinirypäleitä. Sushi on mulle vieras ruokalaji, mutta sekin oli ihan maistuvaa :) Oli hauska huomata, miten eri tavalla söi nyt, verrattuna siihen kun näkee! Me kuulemma jokainen kumarrettiin päätä ruokaa kohti, eikä nostettu ruokaa suuhun kuten normaalisti. Lisäksi itse huomasin tunnustelevani ruokia eri tavalla, ja niiden koostumus erottui selkeämmin kuin normaalisti, sillä nyt siihen todella keskittyi. Suosittelen kokeilemaan: pyydä kaveria tai vanhempia kokkaamaan sulle jotain yllätyksenä, sido silmät ja maistele, haistele ja tunnustele! :)

Pari kuvaa!

terve!

Oikeaoppinen maalipallotorjunta ;)

Uskomaton jälkkäri, tosi mahtava!

Sushia ja kynttilävalaistus

Kerroin edellisessä postauksessa siitä, että Lasse oli mun luona, ja Niko tuli illalla. Unohdin kirjoittaa jännästä tapahtumasta, joka jäi vaivaamaan... Mulla oli loppiaisena, siis tammikuun alussa, vanha ex kylässä, jonka kanssa päädyttiin sänkyyn. Käytettiin kumia, ja siinä hötäkässä tuuppasin sen tyhjän kuoren mun yöpöydän laatikkoon. Sinne se sitten jäi. Kun Niko tuli mun luokse tiistaina, kävi hassu sattuma: Niko makoili mun sängyllä, kun se äkkiä kurkkasi mun sängyn alle ja kysyi: "Onpas täällä likaista, millon oot viimeksi siivonnut?" Ja samassa se nosti sen tyhjän kortsupaperin (-muovin?) esiin sängyn alta tosta ihan melkein lattialta. Ja siitä lähti syyttely, että oon pettänyt sitä Lassen kanssa. Niko siis tiesi, että Lasse oli mun luona kylässä. Ei ole mitään mahdollisuutta, että se muovi olisi tippunut yöpöydän suljetusta laatikosta lattialle. En edes muista, millon oon viimeksi avannut noita laatikoita. Mun logiikan mukaan Nikon on siis täytynyt penkoa mun tavaroita, löytää se kuori, laittaa se sängyn alle ja sitten ottaa asia puheeksi tolla tavalla. Kuulostaako uskottavalta? En tiedä, mut niin sen täytyy olla. Oon loukkaantunut. Selitin sille asian rehellisesti, en tosin tiedä menikö tää läpi. Huokaus.

Nyt alan tässä lukemaan ja sit nukkuu, jäätävä väsy! 

Pus, Marjo.