En malta odottaa huomista - meillä on ne vuosijuhlat :) Nyt oon jo innokkana täällä jo lähes tulkoon vetämässä mekkoa päälle! Koska kyseessä on hienompi coktail-tilaisuus, sinne ei todellakaan käy mikään vesirajamekko, joita voisi käyttää baarissa tai mikään arkinen trikoohässäkkä. Mulla on monia mekkoja kaappi täynnä - mutta kaikki polvipituisia! Eilen tajusin illalla, et SHIT sinnehän pitää olla pitkä mekko, siis nilkkapituinen! Ei muuta kun koulun jälkeen metsästämään -->
Kiersin varmaan kymmenen kauppaa, ennen kuin löysin mieleisen. Tai ylipäätään löysin pitkän mekon: joka paikassa oli kyllä mekkoja,mut melkein kaikki oli juuri lyhyitä. "Ei ole pitkien mekkojen sesonki". OK kiva. Meinasi alkaa turhauttaa ihan kunnolla, hyvä etten potkinut roskiksia. Lopulta löysin tieni ONLYyn, jossa ei sielläkään hyllyssä ollut pitkiä mekkoja. Onneksi tajusin kysyä myyjiltä (ts. parkaisin isoon ääneen: "Apua, mulla on mekkokriisi!"), jotka haki mulle takahuoneesta vasta myyntiin tulossa olevan mekon :) Ah, nätti! Ja ihan mun värinen, semmonen puna-luumu-jotain :D Nyt täällä mietin, miten laitan hiukset jne :)
Mä olen aina ollut poikatyttö - viihdyn farkuissa, tai varsinkin himassa oon aina lökärit jalassa. Käyttäisin hupparia aina, jos se ei olisi niin teiniä (äiti aina sanoo,että mun täytyisi alkaa miettiä pukeutumistani aikuisen kannalta). Mulla harvoin näkee perusmeikkiä enempää pakkelia naamassa, koruina on tasan rippiristi. Koska treenit. Useimmitenhan mä hikoilen polvisuojat jalassa lentopallokentällä, eikä siellä oikein voi käyttää edes nappikorviksia (verkko on vaarallinen). Mä kyllä haluaisin olla söpö, tyttömäinen tyttö, mutta se ei oikein sovi mulle. Haluaisin kyllä käyttää ihania koruja (kalliita!), meikata, pukeutua kivasti (kallista!), käyttää korkokenkiä (no niitä mä sentään käytän) päivittäin, mutta... Siksi tuntuukin niin kivalta päästä taas pitkästä aikaa huomenna laittautumaan oikein kunnolla! :) Aion ottaa pitkän suihkun, tehdä kasvonaamion... Ah.
Mä poukkoilen asiasta toiseen, mutta pakko kirjoittaa aiheesta pituus - varsinkin miesten pituus. Moni mun kaverityttö sanoo, etteivät he voisi seurustella itseään lyhyemmän miehen kanssa. Niin mäkin sanoin ennen. Rakastuin päätä pahkaa urheilullisiin, pitkiin poikiin (koripalloilijat<3). En vilkaissutkaan lyhyempiä, hinteliä miehiä, koska se ei vain ole mun miestyyppi. Sitten mä tapasin Nikon, ja nyt hm, olen ehkä hieman jo sopeutunut asiaan. Hieman. Niko on siis mua pari senttiä lyhyempi, ja alussa se oli mulle kauhistus. Mä olen suoraan sanottuna aikaisemmin jättänyt pari poikaa joita olen tapaillut, koska on ollut sama ongelma. En tiedä, jostain on vaan tullut semmoinen "haluan olla pienempi ja kainaloon mahtuva"-kompleksi. Uskon, että sama on aika monilla naisilla - mehän halutaan tuntea olomme pieniksi ja söpöiksi :)
Aluksi pituusasia oli siis ongelma, se häiritsi mua kamalasti. Huomasin seisovani ryhdittömänä, jotta en olisi niin pitkä. Jossain vaiheessa pääsin sen yli, mutta nyt juttu on alkanut taas hieman vaivata. Mulla on paksummat reidet kuin Nikolla, isommat kädet (siis hyi hitto!), leveämpi lantio.... Ja koska olen jo ilman korkoja muutaman sentin pidempi, korot eivät tule kysymykseenkään. Ei, ei ja ei. En ole puhunut asiasta Nikon kanssa, en oo vaan kehdannut. Miten voisi ottaa puheeksi tämmöisen asian? Luulen, että se onkin syy, miksi tämä häiritsee mua niin paljon. Mä mietin, häiritseekö pituusero Nikoa, ja kun mä alan miettiä sitä, asiasta muodostuu myös mulle ongelma.
Kuulostanko mä pinnalliselta??
Toivottavasti en, koska sitä mä en halua olla. Mä olen ihminen, joka miettii esimerkiksi parisuhdetta aloittaessaan, onko suhteella todella tulevaisuutta. Jos ei, en koe että olisi fiksua aloittaa suhde. Mutta voiko suhteella olla tulevaisuutta, jos en voi vaikkapa mennä naimisiin miehen kanssa, joka on mua lyhyempi?
APUA.
Seurusteletko itseäsi lyhyemmän miehen kanssa, tai oletko itse lyhyt mies? Kerro mietteistäsi!
-Marjo
Mä kans haluisin mielummin että mies on pitempi, naisten kanssa asialla ei ollu mitään väliä, mut mun pituudella (183cm) on vaikeeta löytää pitempää miestä. Oon kans samanlainen et haluun olla semmonen pieni ja söpö! Mut tällasellä varrella ei vaan onnistu! Poikaystävä on mua 4-5cm lyhyempi, joskus se häiritsee sitä ja joskus muaki, ja oon kans huomannu joskus seisovani jotenki huonosti et näyttäisin lyhyemmältä, mut oon uskonu jo et ei se ketään huijaa. On mullaki reidet paksummat ja lantio leveempi, tietysti on! Me ollaan naisia! Olis huolestuttavaa jos miehel olis näin naiselliset muodot... ja korkokenkiä saa ja pitää käyttää vaikka mies oliski lyhyempi! Poikaystävänki äiti sano sen jälkee ku tapas mut ekaa kertaa; "sehän on sua puol päätä pitempi!" ja naureskeli asialle. Jotkut miehet tuntee ittensä vähemmän miehiseks pitemmän naisen kaa, mut oon kuullu monilta, että pitempi nainen saa ne vaan ylpeeks, koska pituus on kaunis asia! Mut jos on kyse noin pienistä mitoista niinku sulla ja mulla, nii ei asial oo mitään väliä mun mielestä, jos se ei häiritse koko ajan ja jos rakastaaaaaaaaaaaaaaaaaaa! :D <3
VastaaPoistaPlus oon huomannu et mul on ihan yhtä söpö olo, ku poikaystävä ottaa kainaloon, vaikka ei ookkaan mua pitempi!
PoistaPS. Saatananmoinen romaani, ja vaikee lukee, mut toivottavasti oli apua :)
Aww kiitos! :) Ongelma oli ehkä just se, ettei Nikon kanssa puhuttu asiasta :/ Mut joo, Nikon kanssa pituus oli loppujen lopuksi sivuseikka, vaikka se joskus stressaskin. Mut silti ihana tietää, etten oo ainoo joka asiaa pohtii! Oon nimittäin parilta kaverilta saanu just kuulla, miten pinnallista tää on, mut hitto minkä sitä ajatuksilleen voi?! Eikä se rakkautta poista, vaikka mies onkin lyhyempi :) ...ero tuli valitettavasti, mut ihan muista syistä.
PoistaPS IIIIIIKKKK eka kommentti, kiitos siitä ihana ! <3 *pus*
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista