Sunnuntai-ilta ja väsyttää.
Oon nukkunut viime aikoina ihan liian vähän. Perjantaina olin iltavuorossa, kotona vasta 22.15. Siinä sitten meni hetki ennen kuin pääsin nukkumaan, ja eilen herätyskello herätti 4.00 aamuvuoroon <3 Muutaman tunnin yöunilla Hesarin myyminen huonotuulisille ihmisille ei oo herkkua. Onneksi tota työtä ei tarvitse tehdä enää kauan - sain uuden duunin! Aloitan ens kuun loppupuolella uudessa urheiluvälineliikkeessä myyjänä! Oon tosi innoissani, toi on varmasti ihan hauskaa hommaa. Ja tuntipalkka houkuttelee, tästä Hesarin myymisestä kun maksetaan provikkapalkkana eikä se ole kovin varma tulonlähde.
Jalkojen tilanne ei ole yhtään helpottunut. Yhä edelleen joka päivä särkee eikä lääkärit osaa antaa vastauksia kysymyksiin. Keskiviikkona sain lähetteen ortopedille, katsotaan mitä se sanoo. Tekisi vaan mieli päästä treeneihin.
Eilen meillä oli koulun ainejärjestöjen hallitusten yhteisilta, missä saunottiin, syötiin ja otettiin vähän alkoholia. Oli ihan...hauskaa. Kai? Olin väsynyt aikaisesta herätyksestä eikä tehnyt yhtään mieli lähteä koko saunailtaan. Menin kuitenkin, ja eksyin sitten muun porukan mukana baariin. Harmittaa jälkeenpäin että lähdin, koska mielummin olisin maannut yksin kotona peiton alla kirja kädessä ja nalle kainalossa.
En mä tiedä johtuiko se mun omasta alakuloisesta olosta sekä väsymyksestä, mutta koin olevani tosi ulkopuolinen. Mä katselin koko tilannetta kauempaa, katselin miten muut juttelivat ja nauroivat samaan aikaan kun itseä vaan kyllästytti. Baarissa muut joivat shotteja ja juoksivat kirkuen tanssilattialle, mä jäin pöytään istumaan yksin. Tykkään tanssia, mutta jalat eivät sitä salli juuri nyt. Perkele. Siellä mä jumitin pöydässä seuraten sivusta muiden menoa. Masensi. Koin olevani täysin yksin, vaikka olinkin kymmenien ihmisten ympäröimänä.
Tänään on ollut jo parempi päivä. Väsyttää kamalasti, mutta sain pestyä pyykkiä, laitettua ruokaa ja siivottua kämppää vähän. Nyt illalla tein banaanilättyjä joita mussutettiin jäätelön kera kämppiksen kanssa. Nam! En banaanista juuri välitä, mut noi oli ihan hyviä :)
Huomenna pitäisi istua ensin aamupäivä koulussa ja sitten jaksaa mennä töihin vielä iltavuoroon. Ei mua kiinnosta yhtään. Vituttaa se ihmisten häiritseminen ("Moi tuu osallistuu arvontaan saat samalla päivän Hesarin ai et tuu okei hauskaa päivänjatkoa!"), siksi mä odotankin tota uutta työtä niin kovasti. Siellä mä olen se, jonka apua todella kaivataan ja jonka läsnäolosta ollaan iloisia.
Taas kerran mä mietin, miten mä postaan jotain näin masentunutta angstia. Ihmettelen jälleen, miten mä olen koko ajan alakuloinen ja ulkopuolella kaikesta. Minne hävisi se positiivinen, nauravainen tyttö joka jaksoi aina ajatella asioiden parempia puolia? En mä tiedä, mutta mä toivon sen löytyvän pian! Alan itsekin jo hermostua tähän jatkuvaan kitinääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti