kesken tämän erän en voi pelii lopettaa

Milloin elämästä tuli suorituspainotteista? Tee, mene, hoida, hae, vie... Tuntuu, että on taas ihan liikaa asioita, joista pitäisi jaksaa välittää. Liikaa muistettavaa ja hoidettavaa. Pese pyykit, maksa laskut, lähetä työvuorotoiveet, tiskaa, korjaa auto, tee iltajumppa, päivitä blogi, palauta kirjaston kirjat..... Oon ihan kuitti, vaikka oonkin lomalla - mitä tapahtuu, kun koulu taas alkaa ensi viikolla?

Turhauttaa. Turhauttaa ihan kamalasti. Iso syy on nää jalat: kipu vaan pahenee, hyvä kun normaalit kaupassakäynnit kykenen hoitamaan. Silloinkin vaapun kuin ankka ja teinit nauraa mulle kadulla. Turhauttaa, kun paino nousee (hyi) ja mieli huutaa hikoilemaan pelikentälle. Mutta ei. En uskalla tai edes voi lähteä mihinkään, kun en saa olla jalkojen päällä - istu nyt sitten koko ajan kotona.

Kävin tänään siellä röntgenissä, verikokeissa ja tulehdusarvojen mittauksessa. Tulokset tulee ensi viikolla, niitä odotellessa. Pelottaa. En oikeastaan edes tiedä kumpi pelottaa enemmän: se, että mulla on joku näissä jalkapohjissa pahasti pielessä vai se, ettei syytä löydy? Kunhan kipu häviäisi, mä teen mitä tahansa. Pelottaa, että lääkäri toteaa tän olevan "vaan joku vamma, lepuuta niitä", kun ei se ole kahteen kuukauteen toiminut. Onko typerää toivoa itselleen jotain suurempaa vammaa, joka kenties olisi korjattavissa leikkauksella tms hoitotoimenpiteellä? En tiedä. En tiedä enää mitään. Pakko vain yrittää jaksaa hoitaa ja muistaa, tasapainotella aikataulujen ja ihmisten välillä. Yritettävä treenata vatsalihaksia, jotta kunto ei täysin romahtaisi tänä aikana kun en voi puntilla käydä. En mä voi luovuttaa. Vai voinko.

Haluun vaan hautautua kotiin, unohtaa kaikki hoidettavat asiat ja levätä.

On tässä elämässä kuitenkin myös positiivisia asioita! Nuoret pikkuleijonat voittivat lätkän MM-kultaa sunnuntaina, ja arvatkaa kuka toimittajaopiskelija pääsi haastattelemaan niitä salskeita nuorukaisia? ;) KYLLÄ. Ah, se oli huippua!

Kävin myös eilen neljän tunnin treffeillä (kai ne oli treffit?) miehen kanssa, jonka tapasin uutena vuotena. Oli huippuhauskaa, juttelu luisti ja puhuttiin _ihan oikeista asioista_. Eikä toisaalta tullut niitä hiljaisia, vaivaantuneita hetkiä. Jäi hyvä fiilis :) Pitkästä aikaa.

kuuntele tän hetken fiilistelybiisi TÄSTÄ - cheek oot ihana.

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa

EDIT. unohdin kuvan - Teukka ja poika ;) muikee