Katselin tossa vanhoja kuvia, ja alakuloisuus vaan lisääntyy. Tajusin, miten paljon oon turvonnut viime aikoina. Perseestä. Oon aina ollut hoikassa kunnossa, ja nyt peili ja vaaka paljastavat jonkun toisen naisen. Kauanko oon näyttänyt näin kamalalta?
Pakko päästä treenaamaan, haluan kesällä (ja muutenkin!) olla rantakunnossa. Voinhan mä vatsalihaksia täällä kotona vääntää, mutta mikään jalkojen päällä tapahtuva urheilu ei onnistu. Täytyy varmaan kokeilla uimista, se ei rasita jalkapohjia.
Täytyy varmaan alkaa nyt miettiä tätä syömistä. Ruokavalio on tällä hetkellä samantyyppinen kuin treenatessa, nyt vaan en kuluta noita kaloreita pois. Plus pizzan syöminen on lisääntynyt<3333 Pää hajoaa, tuntuu pahalta kirjoittaa näitä asioita - se ikäänkuin tekee niistä todellisempia kuin jos ne olisi vaan mun päässä.
Tuntuu myös paskalta myös vaan valittaa. Kaverit joutuu kuuntelemaan mun kitinää koko ajan, oon pahoillani siitä. Oon normaalisti ilonen ja positiivinen tyttö, se joka hymyilee ja nauraa. Mut sillon kun mulla on huono päivä, niin se kans on huono. Oon aina ollut joko-tai -tyyppinen ihminen: kaikki tai ei mitään. Nyt on menossa toi "ei mitään" vaihe. Mikään ei tunnu miltään, mikään ei huvita, istun vaan kotona ja tuijotan telkkaria. Tuntuu hankalalta keksiä, miten mä saisin itseni positiiviselle mielelle. Jostakusta se saattaa tuntua kummalliselta: etten saa itseäni kerättyä, periaatteessahan mulla on kaikki hyvin. Mutta kuten jo aikaisemmassa postauksessa sanoin, se kokoava voima on aina ollut urheilun tuoma nautinto ja vapautuminen. Nyt sitä ei ole.
Tuntuu, kuin olisin häkissä.
 |
| // (c) weheartit.com |
 |
| // (c) weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti