epäluottamus ja viha kulkevat käsi kädessä

Luottamus.

Asia, jonka syntymiseen saattaa kulua kauan aikaa. Valitettavasti luottamuksen voi rikkoa sekunnissa. Se räsähtää rikki ja hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi.

Tätä on tosikaveruus - Juho kesytti
mun luonnonkiharat.

Mulla on eräs hyvä ystävä, Juho nimeltään. Olemme tunteneet vuosia - lukeneet yhdessä ylioppilaskirjoituksiin (siis istuttiin kirjastossa ja juteltiin), lohduttaneet toisiamme sydänsuruissa, nauraneet, olleet viihteellä... Monia hyviä muistoja.
Vuonna 2012 päädyin parisuhteeseen Juhon hyvän ystävän Jannen kanssa. Alkoi KolmenKopla, teimme tuhansia asioita yhdessä. Myös Juho löysi saman vuoden kesällä itselleen tyttöystävän, Teijan. Itse olen eronnut jo yli vuosi sitten Jannesta, mutta Juho on tähän päivään asti seurustellut Teijan kanssa. Pari oli jopa kihloissa. Janne on molempien ystävä, itse en ole eksääni tekemisissä, sillä eromme oli aika hm, hankala ja riitaisa. Juttu päättyi siihen, kun Janne kävi muhun käsiksi.

Eilen illalla sain viestin Juholta. Eksäni Janne oli jostain saanut päähänsä, että olen pettänyt häntä Juhon kanssa silloin, kun vielä seurustelimme. Siis yli vuosi sitten. Vastaavasti Juho olisi tässä tilanteessa pettänyt tyttöystäväänsä Teijaa. Janne oli kertonut epäilyistään Teijalle, joka oli suuttunut. Yhdessä nämä valopäät päättivät kostaa - tuloksena seksiä.

Nyt istun kotona glögimuki kädessä ja pohdin tilannetta. Teija kävi äsken luonani kahvilla ja kertoi pettäneensä Juhoa tämän parhaan kaverin kanssa. Mun eksän kanssa. Tuossa se istui ja valitti siitä, miten on sotkenut kaikki asiat ja miten Juho vihaa häntä nyt. En ihmettele, sillä niin vihaan minäkin.

Olen aina ollut tukena Teijan elämässä. Kuunnellut valituksia, tukenut stressin painaessa hänet kasaan, herännyt yöllä Teijan soittaessa hädissään. Hyppäsin joskus aamuyöllä autoon ja ajoin parinkymmenen kilometrin päähän Teijan luokse, kun sillä oli paniikkikohtaus. Vaikka en alusta asti tykännyt tästä tytöstä yhtään, hänestä tuli hyvä ystävä johon luotin. Mä olin se, joka ei hylännyt tätä ihmistä ikinä, vaikka muut kävelivät sen elämästä ulos. Mä olin se kallio, johon se pystyi luottamaan. Ja silti tämä sama ihminen uskoo eksäni suoltamaa paskaa ja pettää sekä minun että poikaystävänsä luottamuksen.

Pahinta tässä on se, ettei se narttu pyytänyt edes anteeksi. Se tulee mun kotiin valittamaan erostaan (siihenhän tämä tilanne toki johti), syyttää mua siitä miten mulla on suhde Juhon kanssa, itkee mun sängyllä ja lähtee sitten ovet paukkuen menemään. Ei yhtään anteeksipyytävää sanaa, katsetta tai elettä. Ei, vaikka kerroin miten kurjalta tilanne mustakin tuntuu. Ex on ex, ei mua kiinnosta kuunnella miten kaveri on pannut se kanssa. Mä en voi uskoa, että oon tässä tilanteessa.

Tyhjä olo.

Miten tärkeästä ihmisestä tulee äkkiä yhdentekevä.

Miten luottamus häviää näin nopeasti.