Otsikko on mielikuvituksellinen, tiedän.
Tabula rasa - tyhjä taulu. Sitä tämä blogi on mulle. Täysin uusi, puhdas muistikirja elämään. Mulla on olemassa vanha blogi, mutta halusin uuden. Vanhaan alkoi tuntua hankalalta kirjoittaa: liikaa ihmisiä, joiden takia täytyi sensuroida. En jaksa sellaista. Mutta toisaalta, en myöskään halua loukata ketään.
Tervetuloa!
Kuka minä olen? Olen 20-vuotias toimittajaopiskelija Helsingistä. Asun soluasunnossa itseäni vuotta nuoremman Emilian kanssa. Äiti ja 17-vuotias veli asuvat Vantaalla, isä Järvenpäässä. Seurustelen tällä hetkellä, olen inttileski vielä 72 aamua. Nikon kanssa tuli juuri sunnuntaina 6kk täyteen.
Mitä blogini käsittelee? Elämää. Rehellistä arkea, johon kuuluvat sydänsurut, murheet, toiveet, ihastumiset, vihastumiset. Uusi blogi jatkaa siitä mihin vanha jäi: haluan kasvaa vahvemmaksi, nauttia elämästä, oppia luottamaan.. Tavoitteet ovat siis listattuna.
Miksi haluan saavuttaa juuri nämä tavoitteet? Olen läheisyysriippuvainen, takertuja, sitoutumiskammoinen, en osaa luottaa. Takana on hurja lapsuus, jota hankaloittivat isän alkoholismi ja väkivaltaisuus. Niistä asioista alan päästä yli, mutta isä ei vieläkään tee elämää helpommaksi: hän on vakavasti sairas. Joka päivä eletään veitsenterällä. Haluan oppia elämään, päästä irti ongelmista ja peloista.
Uuden blogin aloittaminen on hankalaa. Pitäisi saada ihmiset kiinnostumaan ja kertoa itsestään. Tuntuu kuitenkin typerältä vain listata tähän asioita.
Suurin murhe koskee tällä hetkellä (kuten aina) rakastumista, rakkautta ja ihmissuhteita. Mistä tietää olevansa onnellinen? Usein tunnen oloni tyytyväiseksi, mutta silti tuntuu kuin jotain puuttuisi. Tavoittelen kuuta ja tähtiä taivaalta - osaanko olla tyytyväinen siihen, mitä jo on? En tiedä. Tervetuloa mukaan matkalle ottamaan asiasta selko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti