pikkuveli on mun sankari

Hyvää päivää maailma, en oo kuollut vaikken ookaan hetkeen kirjoittanut. Taas. Ennen lomaa oli ihan kamala kiire koulujuttujen kanssa, ja reilun viikon olin sit äitillä joulun vietossa _ilman tietokonetta_!!! :o En käyny koneella kertaakaan, mikä oli ihan tietoinen juttu. Facebookin tsekkasin kännykällä, mut tietokoneelle istuminen olisi pakottanut mut tsekkaamaan koulun sähköpostin, ja sitä en lomaillessa halunnut tehdä.

Meillä meni joulu ihan rauhallisesti, hengailtiin vaan ja syötiin hyvää ruokaa :) Aattona heräsin jo 6 kinkkuvahdiksi, sillä äiti lähti töihin aamuvuoroon. Oli ihana hipsutella villasukat jalassa kinkuntuoksuisessa kämpässä, lukea aamun rauhallisina tunteina hyvää kirjaa ja laitella vielä paikkoja kuntoon. Love it. Se herättikin mussa halun nousta aikaisin silloinkin, kun ei tarvitsisi. Aamutunteina saa niin paljon enemmän aikaiseksi kuin myöhemmin päivällä pitkiksi venähtäneiden yöunien jälkeen - ainakin mun mielestä. Lisäksi tosiaan rakastan tota aamujen rauhaa ja kiireettömyyttä :)

Mitäpä muuta on tapahtunut? Ei juuri mitään, aika hiljaiseloa. Eilen tulin omaan kotiin sieltä äipän luota, aloin kaivata omaa rauhaa. Vaikka tykkään mun perheestä, liika on liikaa yhdellä kertaa :D Nautinkin nyt kun saan vaan olla yksin. Olisi monia, monia kavereita joita pitäisi nähdä, mutta.. haluun olla pari päivää ihan rauhassa :) Huomenna tosin on uudenvuodenaatto, joten sillon täytyisi varmaan sosialisoitua. Suunnitelmat tosin ovat vielä ihan auki - tuntuu, että porukka on hukassa. Kukaan ei oikein oo pyytänyt mua minnekään eikä toisaalta vaikuttanut innostuneelta, kun olen kysellyt muiden suunnitelmia? Saa nähdä..

kännykkälaatu, pahoittelen!

Tänään käytiin myös hakemassa pikkuveljelle frakki sen vanhojentansseihin keväällä ^____^ kamala kun se oli ison ja aikuisen näkönen! Mun pieni 17-vuotias räppäriveljeni, joka normaalisti kulkee t-paidassa ja farkuissa, koon 47 skeittareissa ja Troll face-paita päällä! Se oli niin eri näkönen frakissa, mut kamalan söpö! Oli pakko näpätä valokuva, vaikka Markus vastustelikin! Se varmaan kuristaisi mut, jos tietäisi mun laittaneen tän tänne... :D
Ihana, ihana pikkuveli! Vaikka se on mua 3 vuotta nuorempi, se katselee mua korkeuksista ja halutessaan voisi nostaa mut kaapin päälle tai roikkumaan naulakosta. Viimeksi toissapäivänä se kiusasi mua siitä, miten pätkä (171,5cm!) mä muka olen :D Minkä mä sille voin, jos toinen on syöny liikaa puuroa.

Musta on ihan huippua, että ollaan sen kanssa hyvissä väleissä. Mun mielestä on aina harmi, jos sisarukset ei tuu toimeen keskenään. Me ollaan Markuksen kanssa oltu pienestä asti paljon tekemisissä - leikittiin aina yhdessä. Äiti sanoi mun jopa joskus 4-vuotiaana lyöneen jotain itseni ikäistä poikaa, joka härnäsi Markusta.
Oli meilläkin tottakai se perinteinen murrosikäisten tappeluaika muutama vuosi sitten, kun molemmat alkoi aikuistua ja se lasten välinen tunneside hävisi. Alettiin vähän erkaantua, mutta nyt ollaan saatu hommat sujumaan. Erkaantumiseen vaikutti paljon mun muutto toiselle paikkakunnalle, kun olin 16 ja Markus 13. Kun tulin viikonloppuisin käymään mutsilla, se saattoi huutaa että "mitä vittua sä täällä teet, ei tää oo sun koti?!". Äidin mukaan se purki ikäväänsä siten, koska toisaalta kyseli aina millon tuun kotiin. Vuosien aikana tilanne on tosiaan onneksi parantunut, vaikka Markus vieläkin kyselee mun kyläillessä äidin luona, että "ethän sä vaan jää yöksi?". :D Silti se usein on käynyt kaivamassa mun peiton ja tyynyn esiin sohvalleen, missä mä äidin luona ollessa nukun. Aws. Tykkään myös siitä, että se itsekin ehdottaa tekemistä. Mennääks ajelee, tai katotko mun kanssa jonkun leffan. Ihan parasta. Meidän huumorit osuu yksiin (suurimmaksi osaksi ainakin!) ja tykkään todella jutella veljen kanssa ihan _oikeistakin_ asioista. Tolla isolla pienellä veljellä on todella fiksuja ajatuksia elämästä ja maailmasta - oon niin ylpeä siitä.

joskus on kyllä ollut tälläinenkin olo! Mutta loppujen lopuksi alempi kuva
kertoo kaiken.
//  (c) weheartit.com

yes.  // (c) weheartit.com