Työt.
Koulu.
Kaverit.
Kaikki vaatii aikaa eikä anna mahdollisuutta istua kotona. Varsinkaan töistä en todellakaan voi jäädä palkattomalle saikulle - pakko saada rahaa. On omat laskut maksettavana ja lisäksi mun täytyy sponsoroida pikkuveljen autokoulu. Pikkusen pakko mennä töihin. Pelottaa silti, mitä seurauksia tällä mahdollisesti on. Ortopedin mukaan murtumien alut ovat selkeästi havaittavissa ja jos en lepää, ne voi "läpimurtua" pian. Ja sit ei naurata enää ketään.
Tuntuu, kuin olisin kahleissa. Toisaalta pitäis levätä ja antaa jalkojen lähteä paranemaan. Toisaalta en voi tehdä niin, koska rahatilanne vaatii suuria tuntimääriä. Vihaan tätä tilannetta. Oma pää sanoo, että pitäisi jäädä hetkeksi kotiin. Äiti on hieman samaa mieltä, mutta se pelotteli mua mahdollisilla potkuilla (koeajalla kun ei vaadita syytä irtisanomiseen) ja käski vaan kulkea hyvissä kengissä ja teipata jalat.
Mä luulen mutsin itse asiassa kärsivän (ainakin pieniä) omatunnontuskia mun tilanteen takia. En mä kävisi näin paljon töissä, jos en joutuisi avustamaan sitä ton veljen autokoulun kanssa. Se laittoikin viestiä, että "ensi keväänä pääset reissuun ja saat huilia töistä ja keskittyä kouluun, koita jaksaa." Niinpä.
Täytyy vaan yrittää pitää lippu korkealla siihen asti :)
Nyt mä painelen auringonpaisteeseen! Opiskelijoilla kun tää vappu on vähän pidempiaikainen tapahtuma, lähdetään Kallion Korkkaukseen ;) Vapise Helsinki, Haaga-Helian 10 päivän vappu on käynnissä. <3
PSSSST. Kerroinko jo, että vaihto-oppilasaika kutsuu?! Tammikuussa lähtö puoleksi vuodeksi Hollantiin opiskelemaan eurooppalaista mediaa ja kulttuuria, DAAAAAMN mä odotan sitä! Ensimmäinen ulkomaanmatka ikinä, ja koulukin kuulostaa kivalta! En malta odottaa.